Olen ollut unelmieni keittiössä jokusen kerran, se näkyy näissä kuvissa. Tämä hurmaava keittiö

on Sisustustalo Kodinonnen Johannan kodissa Raumalla. Kuvat on otettu loppusyksystä

viime vuonna.Tässä keittiössä, kuten koko kodissa ovat kaikki palaset niin kauniisti kohdillaan

ettei voi kuin äimistellä ja ihmetellä Johannan kykyjä.

Keittiössä on kaikkea mitä minäkin keittiöltäni haluasin; tilaa, korkeutta, toimivuutta, kauneutta,

valoa, takka, iso ruokapöytä, harmoninen värimaailma yms. Listaa voisi jatkaa kaikilla ihanilla

adjektiiveilla loputtomiin. Niinpä lopetankin listani tähän ja annan teidän herkutella tässä keittiössä

näin kuvamuodossa. Herkkupaloja kodista on tulossa myös lisää vielä myöhemmin.

Unelmointiterkuin 

♥

Johanna

PS. Kodinonnen Johanna kirjoittaa myös kahta blogia, Kodinonnen hetket  sekä OnnenHetket.

Johannan keittiöstä olen aiemmin postannut jouluisissa tunnelmissa täällä.

Keittiö jakaantuu kívasti kahteen kauniin saarekkeen avulla.

Suuri osa Johannan luona olevista esineistä ja tekstiileistä on luonnollisesti omasta

Sisustustalo Kodinonnesta.

Huonekalut ovat taidokas sekoitus uutta ja vanhaa

Ihanan iso ruokapöytä!

Tällaisesta vain haaveilen omassa piskuisessa keittiössämme

Kaunis vanha kaappi kauniine sisältöineen

Vanhan lipaston päällä oman liikkeen tuotteita

Yeah, eikun istumaan!

Valkoisten kalusteiden lisänä on myös yksi "musta lammas" kontrastia luomassa :)

Kurkistus kotiimme: Eteisen päivitystä

Nämä vihreät pullot ovat olleet kotonamme aiemmin hieman tuuliajolla. Molemmat isot pullot olen

saanut lahjaksi, tuo hieman pienempi on syntymäpäivälahja ja tuon isoimman pullon sain joululahjaksi,

kiitos äiti <3 Pienin näistä taas on viettänyt lähes vuosikymmenen ulkovarastossa josta sen joulun

jälkeen löysin uudelleen.

Kauniille pulloille ei ole oikein tuntunut löytyvän sopivaa paikkaa, ennenkuin tajusin mallailla niitä

eteiseemme jonne ne tuntuvatkin istuvan nyt paremmin kuin hyvin! Eteisen turkoosi invaasio on

samalla ihana lupaus tulevasta keväästä :)

Täältä voit kurkata miltä eteisemme näytti ennen.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua

♥

Johanna

Nämä ekat kuvat on otettu makkaristamme päin

Hmm, tuo taaimmainen pullo näyttää kyllä vielä melkoisen likaiselta nyt kun sitä näistä

kuvista katsoo. Eipä ole aiemmin paljon auringonvaloa meillä pullo nähnyt. Täytyy

laittaa möhömaha pesuun!

Tässä vielä kuva olkkarin suunnasta.

Nuo etualalla näkyvät kaksi valkoista jakkaraa ovat kirppislöytöjä ja "valotalon" olen joskus

löytänyt Askosta.

Työtiloja

Wau mikä upea idea joka olisi vielä hyvin toteutettavissakin!

Työhuoneessa tai -tilassa sitä ihminen viettää melkoisen suuren osan elämäänsä,

halusi sitä tai ei. Varsinkin näin kotona työskentelevälle esteetikolle työtilan kauneus,

siisteys ja toimivuus olisivat ihan ykkösjuttu... Mutta, mutta, minun ihkaoma työtilani talomme

yläkerrassa ei kestä kyllä minkäänlaista päivänvaloa, ei siis todellakaan. Löytyy sotkua,

kasoja, pölyä, varastoa sille ja tälle ja tolle sekä pisteenä iin päälle puhkikulunut työtuoli!

Useimmille henkilöille olenkin reippaasti antanut porttarin työtilaani ja työpalaverit pidän

alakerrassa. Muu kotihan luojan kiitos vielä useimmiten melko edustavassa kunnossa.

Niinpä toivonkin että nämä ihanat kuvat kauniista työtiloista saavat minunkin siivous- ja

sisustusinspiraationi yltämään yläkertaamme asti. Sitä odotellessa katselen kotimme

häpeäpilkussa jo niin kovin tutuksi tulleita kasoja, kasoja, kasoja...

Viime postauksessani toivottelin päivänjatkoja kaaoksen keskeltä,

teemaan sopivasti taidan tehdä niin nytkin ;D

 ♥

Johanna

Tällainen työhuone taitaisi hipoa täydellisyyttä.

Valoa, valkoisuutta, ikuinen kesä sekä upeasti yhdistetty uutta ja vanhaa :)

Ihanan minimalistinen tila.

Tänne kun asettuisin niin ei montaakaan tuntia menisi kun tavaraa olisi hujanhajan...

Lähes tällainen setti huonekaluja minulta löytyisi, hmm

Tämä huone taas on ihanan ateljeemainen ja tuo korkeus on tietysti huikea

Rouheampaa tyyliä, kaunista tämäkin

Vielä asteen lisää rouheutta tässä huoneessa, toimii!

Tässä alkaa olla tavaraa jo tutunoloisesti...

Kaikki kuvat Dusty Deco.

Maistiaisia

Kovasti räpsyy kamera kotona tällä viikolla!

Työstän nimittäin paraikaa oman tuotemerkkini DecoraFramen uutta esitettä. Tällä viikolla päiväni ovat täyttyneet normaalin tietokoneen ääressä istumisen lisäksi myös kuvauksista joiden kanssa olen ympäri

kämppää häärinyt. Voi jestas miltä meillä paraikaa näyttääkään, luovuuspuuska kun iskee niin sitä saa

kyllä sekunneissa paikat täyteen kaaokseen...

Tässä nyt kuitenkin pari maistiaiskuvaa uuden esitteen kuvamateriaalista.

Lisääkin kuvia tulossa lähiaikoina :)

Täältä jostakin kaooksen keskeltä tiistaiterkuin

♥

Johanna

Pakkaskukat pitsiverhoina

Valo, aurinko, kuinka olenkaan kaivannut teitä!

Tänään en ole voinut olla hurmaantumatta tuosta upeasta valon määrästä jollaista en olekaan hetkeen päässyt kokemaan. Pakkanen huitelee pitkälti päälle kahdenkymmenen asteen ja työt painavat päälle mutta tästä valon määrästä voi nauttia pitkästä aikaa sisätiloissakin, (kunhan siis sulkee silmänsä kaikilta pölypalloilta, pesemättömiltä ikkunoilta sekä likaisilta sormenjäljiltä ovissa!)

Hyppäsin jokuseksi minuutiksi hytisemään terassillemme ottamaan nämä kuvat kun huomasin kuinka kauniita pakkaskukkia terassin ikkunaan oli muodostunut. Ne ovatkin aivan kuin luonnon oma jatke pitsiverhoille!


Valoisaa viikonloppua

♥

Johanna

Kesäisempiä kuvia terassistamme pääset kurkkaamaan tästä

Verhot ovat tietenkin kirppikseltä ja kynttilälyhdyt on ostettu jokunen
vuosi sitten Jyskistä.

Punaisia Finelin pannuja

Lällällää meidän pihalla näyttääkin tänään tältä!

Jaa ei vai? Taisin heti jäädä emävaleesta kiinni! Aurinko kyllä ihanasti paistaa mutta sulaan maahan

ja kunnon viherrykseen taitaa mennä vielä muutama kuukausi. Nämäkin kuvat on otettu syyskuun alkupuolella. Malleina ulkokuvauksessa olivat Finelin punaiset pannut. Vaikka en edelleenkään

ole kirkkaan punaisen enkä vihreän ylin ystävä niin ovathan nämä yhdessä melkoisen vaikuttava

ja piristävä, taikka ärsyttävä, väripari!

Aurinkoista torstaita, vielä ainakin hetken ajan

♥

Johanna

Fineleistä olen postaillut myös aiemmin, kattiloista, kipoista ja punaisen värin yhteydessä

Kaikki pannut ovat miehen puolelta perintöä, upeaa että ovat säilyneet tallessa!

Ongelmani on vain se, etten oikein malttaisi näitä kaunokaisia ottaa käyttöön muuta kuin

näin kuvauksiin...

Raija Uosikkinen on suunnitellut kannun kuvion nimeltään Punahilkka

Tämänkin kannun Kehrä-kuvion suunnittelija on Raija Uosikkinen

Suuri sininen

Lauantaina se iski jälleen kovaa, merenkaipuu!

Noin kaksi kuukautta "kuivaa kautta", heh, eli meretöntä elämää, on kohdallani kulunut. Sen kyllä huomaa. Meri kummalla tavalla rauhoittaa minun ajoittain rauhatonta ja levotonta sieluani. Ikävä mökkisaareen on kova, mutta vielä ei uskalla millään kulkupelillä heikolle jäälle lähteä.

Ensiavuksi merenkaipuuseeni kävin kävelyllä Yyterin suunnalla merenrannalla. Maisemat olivat hypnoottisen kauniit. Etenemiseni olikin kovin verkkaista, jokunen askel kerrallaan ja sitten oli taas pakko pysähtyä ihailemaan maisemia ja kuuntelemaan ihanaa hiljaisuutta ja jäiden rahinaa. Luonnon meditaatiota :) Tarjolla oli vettä monessa eri olomuodossa; sulana, jäänä, lumena, sohjona, jäälauttoina, jäänpalasina sekä hiutaleina taivaalta.

Suuri sininen teki jälleen tehtävänsä. Palasin kotiin mieli kirkkaana ja levollisena.

Suurkiitokset vielä kaikille ihanille jotka kommentoitte viime postaustani kirppismietteistä ja

annoitte minulle hyvän omantuntoni takaisin ♥

Kivaa tiistai-iltaa

♥

Johanna

Meri <3

Ruuturitari ja kirppismietteitä

 

Joskus sitä vain löytää itsensä oikeaan aikaan, oikeasta paikasta. Viime perjantaille sattui juurikin tällainen hetki kirpparilla. Olin löytänyt jo kaikennäköistä purkkia ja purnukkaa kun katseeni osui lattianrajassa viruvaan muovikoriin. Korissa olikin todellinen turkoosi aarre, nimittäin Kaj Franckin suunnittelema Ruuturouva -sarjan kannu sekä kuusi lasia. Hintakin oli melkoisen kohdillaan, neljä euroa, siis neljä euroa, jippiaijee! Huippulöytö siis, mutta...

Kun pääsin kotiin aloin välittömästi kärsiä karmean huonosta omastatunnosta. Kirppistä ylläpitää yhdistys jonka tuotto menee varoja todellakin tarvitseville. Minun löytöni todellinen arvo olisi varmaankin noin sadan euron hujakoilla ja maksoin setistä vaivaiset neljä euroa. Mitä tällaisissa tilanteissa pitäisi tehdä? Iloita vain huippulöydöstä täysin rinnoin vai maksaa tuotteesta enemmän jos tietää sen todellisen arvon? Vaikka en tässä toistaiseksi vielä ole rahoissani päässyt kieriskelemään niin rahat olisivat kyllä menneet paljon minua parempaan tarkoitukseen. Tämä asia jäi todellakin vaivaamaan ja huippulöytöni ilo himmeni, olinko ahne p**kiainen? Onko se niin että kirppiksellä tehty todellinen huippulöytö on lähes poikkeuksetta toisen osapuolen tietämättömyyden hyväksikäyttöä? Onko se oikein?

Värikästä ja mietteliästä viikonloppua

♥

Johanna

Nuutajärven tehdas on valmistanut tätä turkoosia Ruuturitari-sarjaa 60-luvun lopulla asiakas-
tilauksena osuusliikkeille.

Kauniisti kimmeltää lasi valonsäteessä vaikka se olisikin heikompia riistämällä hommattu...

Miehen puolelta perintönä on tullut Ruuturitaria myös kirkkaana.

Näitä voin siis ihailla hyvällä omallatunnolla :)

Tämän setin kanssa meinasi itselläni käydä köpelösti jokunen vuoisi sitten (kuten jollakin siis tuon turkoosin setin kanssa). Olin laittanut tämän koko köörin jo kirppikselle meneviin astioihin koska ajattelin että se on epäkäytännöllinen eikä mitenkään erityisen kaunis. Onneksi kuitenkin lukaisin Koti ja Keittiö lehden vanhan tavaran arviointipalstaa ennenkuin ehdin nämä kirppikselle kuljettamaan, näidenkin arvo on siinä

sadan euron paremmalla puolella.