Jee, ja jebou!!! Osallistuin allaolevalla "Arjen juhlaa"-kattauksella marraskuussa Arabian Suomen kaunein kattaus-kilpailuun. Tänään julkistettiin kilpailun voittaja. Voittoa ei tullut mutta ihan kiva "lohdutuspalkinto" eli kunniamaininta :) Kolme parasta palkittiin ja kaksi kattausta sai kunniamaininnan joista "Arjen juhlaa" oli toinen.

Kattauksesta ja sen teosta kirjoitin myös aiemmin täällä blogissakin, jutun löydät täältä: http://hullaannuhurmaannu.blogspot.com/2011/11/arjen-juhlaa-johanna.html

Voittajakattauksen ja muut top 10 kattaukset näet täältä: http://www.suomenkauneinkattaus.fi/

Mukavaa torstainjatkoa :)

Lumienkelikeli / Johanna

Viime postauksessani fiilistelin talven ihanuutta ja lunta. Sama meno taitaa jatkua tänään. Kävin postilaatikolla tovi sitten ja aivan hämäännyin kuinka kaunista ulkona olikaan. Lumi on kyllä kaunein kuorrute mitä maailmasta löytyy. Ja mitä silloin tekee paatunut esteetikko, no, ryntää tietenkin Hipstamaticinsa kanssa ulos kotipihaan fotailemaan!

Sain vain vaivoin pidätelyä itseäni heittäytymästä makaamaan pehmoiseen lumeen tekeämään lumienkeleitä. Vaikka kotona töitä teenkin niin se tuntui vähän hassulta näin kesken työpäivän...  Mutta viikonloppuna lupaan tehdä monenmonituista lumienkeliä tyttäreni kanssa :)

Ihanan lumista viikonloppua!

Keräilijää geeneissä osa 1 /Johanna

Marjaana tunnusti viime postauksessaan olevansa kasaaja. Minä olen sekä kasaaja että paatunut kirppistelijä ja keräilijä. Kolme kovaa koota! Kaikki paikat kaappeja myöden ovat tietenkin pullollaan näitä aarteitani. Mutta miten sitä näillä keräilijän kurittomilla geeneillä varustettu ihminen voisi kulkea jonkun kauniin ja edullisen esineen ohi ostamatta sitä kotiinsa? Ja minähän en siis vastausta tähän itse esittämääni kysymykseen tiedä...

Tässä kuitenkin hieman kuvia osasta näistä ainakin minulle aarteenomaisista ihanista löydöistä.

Näitä kirppistelijäpostauksia on varmasti tulossa jatkossa lukuisia, siksi otsikossa osa 1 ;D

Oikein ihanaa ja lumenvalkoista viikonloppua :)

Kaunis peltinen purkki jossa aivan upea ja erikoinen kuva.
Purkki on kauniin herneenvihreä, ihanan keväinen!

Ei taida olla ihan antiikkia tämä purkki vaikka kuvassa antiikkia edustetaankin ;)

Hurmaavat Rörstrandin sokerikko ja kermakko ovat loistolöytö 3 eurolla. Isompi kannu ei kuulu samaan sarjaan mutta sopii muuten tyylillisesti hienosti yhteen sokerikon ja kermakon kanssa.

Olen pieni, suloinen ja kaunis.

Appelsiinimehupullo. Tämä oli pakko ostaa ihan siksi etten ollut aiemmin törmänyt tällaiseen pulloon ja etikettiin.

Etiketti on ihanan vintage. Ja hassua, mehua on siis myyty 900 gramman pullossa.

Pieni puinen rasia vain odottelee aarteitani...

Kaunis kynttelikkö. Tämä kaunotar vilahti myös Arabian kattauskisaan tekemässäni kattauksessa.

Täytyy varmasti vielä lopuksi mainita että minullahan on näitä jo kaksin kappalein.
Voi noita minun geenejäni...

Eroahdistusta / Johanna

Joulu, sehän oli se juhla joka oli jo jonkin aikaa sitten. Ja nyt on loppiainen, tarkoittaako se nyt sitten sitä että pitäisi korjata kaikki joulukoristeet pois? En halua! Haluan vielä hetken nauttia kauniista koristeista, kuusesta ja ihanasta tunnelmasta.

Miksi kiirehtiä? Tuntuu että kevätkin on vielä niin kovin kaukana. Koen eroahdistusta kun ajattelenkin että joudun  luopumaan joulusta taas pitkäksi aikaa. Minun täytyy varmaankin vierottaa itseni joulusta

"koriste-kerrallaan"-taktiikalla. Olenkohan ainoa joka kärvistelee tämän asian kanssa? 

Jouluisilla kuvilla en kuitenkaan ajatellut teitä enää piinata, vaikka haluasinkin. Allaolevat kuvat on otettu eilen mutta ainakin minun mielestäni nämä kynttiläsomisteet ja valotalo ovat enemmän talvisia kuin jouluisia.

Oikein ihanaa ja rentouttavaa loppiaisviikonloppua kaikille kera kuusen, koristeiden tai ilman ;D

Sekalaista seurakuntaa olohuoneemme hyllyllä; DecoraFramea, Hemtexiä, Jyskiä, Lene Bjerreä, kirpparia, Ateenan häämatkan matkamuistoja sekä peritty peili ja puusepän tekemä hylly.

Eteisessä meitä ilahduttaa valollaan Askosta kesällä ostettu "valotalo". Olen poltellut siinä nyt kynttilää lähes taukoamatta parisen kuukautta. Tuoli on kirppislöytö ja vihreä senkki  joka vilahtaa taustalla on pelastettu vanhalta työväentalolta. Senkkihän oli alunperin menossa poltettavaksi...

Tunnelmallinen ilta ystävien kesken / Johanna

Ihana joulu takanapäin ja myrskyistäkin kaikki ovat jo toivottavasti toipuneet. Nopsaanhan se joulu jälleen tänäkin vuonna tuli ja meni, vähän liiankin nopsaan. Ja huomenna juhlitaan jo vuoden vaihtumista! Viime postauksessani kerroin kunnianhimoisista joululeipomussuunitelmistani ja täytyypi oikein täällä kehua retostella että hyvinhän ne onnistuivat! Ehkä on kuitenkin reilua mainita että Valkosuklaa-mangopiirakassa käytin tapojeni mukaisesti valmispohjaa...

Seuraavassa kuvia tunnelmallisesta illasta ihanien ystävien kanssa jonka vietimme ennen joulua

Villa Grankullassa Porin Harmaalinnassa. Kyseessä on jugend-tyylinen pitsihuvila joka on rakennettu 1900 –luvun alussa. Miljöö on niin upea ja taianomainen että minulta kului alussa puolisen tuntia kun vain nautin kaikesta kauniista jota ympärilläni näin, pahoitteluni ystävilleni siitä ;) Kuvat ovat hieman hämyisiä mutta toivon että illan tunnelma välittyy niistä.

Oikein upeaa, onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta vanhan astangajoogaopettajani Nina Savolaisen facebook-päivitystä lainaten:

May all beings be serene and happy!

May they live in safety and be joyous!

All beings, without exception,

whether weak or strong, small or great,

in high, middle, or low realms of existence,
visible or invisible, near or far,
born or yet to be born:
May all be happy and at peace!

Salin tunnelma oli vailla vertaansa, saimme hyvän seuran lisäksi nauttia kynttilänvalosta ja takkatulesta.

Napostelimme ihania juustoja ja antipastoja.

Myös kattauksessa käytettävät astiat hivelivät esteetikon silmää.

Takkatuli lämmitti kauniisti tilaa.

Kaikki pienetkin sisustuksen yksityiskohdat ovat pieteetillä valitut.

Upea sisääntuloaula kauniine koristeluineen.

Kylmällä kuistilla valaisi korkea lyhty.

Kaunis koristeellinen lyhty.

Ja vielä koko ihanuus ulkoapäin.
Ulkokuva http://www.villagrankulla.fi/

Meillä leivotaan taas! / Johanna

Heti alkuun tunnustus; meillä ei todellakaan leivota "taas". En vain voinut vastustaa kiusausta olla laittamatta tuota otsikkoa :D Eli pysyäkseni totuudessa meillä leivotaan korkeintaan jokusen kerran vuodessa. Yleensä leivon tyttären synttäreiksi keväällä ja jokusen kerran lisäksi. Leipominen on hauskaa ja yleensä tuotokset ovat olleet maultaankin ihan kelvollista keskitasoa (Lukuunottamatta legendaarisen pahaa Painonvartijoiden suklaakakkua jokunen vuosi sitten. Jotkut asiat ja maut eivät vain unohdu, vaikka niin haluasi.) Mutta tuntuu vain ettei ole aikaa eikä oikein viitseliäisyyttäkään tuohon leipomispuuhaan. Täytyisi varmaankin asian suhteen hieman ryhdistäytyä.

Eli pullantuoksuinen äiti en ole, paitsi jos pakastepullat lasketaan pulliksi. Onneksi tyttäreni kuitenkin pääsee harjoittamaan emäntätaitojaan mummulassa. Siellä leivotaan oikeaa pullaa, sämpylöitä ja muita herkkuja. Nämä allaolevat piparinleipomiskuvat on nyt kuitenkin napattu ihan kotikeittiöstämme. Taikina oli tietenkin pakastealtaasta pomittua valmistaikinaa. Muiden äitien tekemä taikina ei kuitenkaan tytärtäni haitannut vaan hän leipoi ja koristeli piparkakkuja suurella pieteetillä. Varsinkin koristelujen suhteen hänestä ilmaantui oikein hifistelijä!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille pullantuoksuisille äideille ja meille muillekin :)

Koristelut käynnissä.



Valmis koristelu ja tyytyväinen hymy <3



Luovuus kukki koristeluissa vapaana.



Koko koristearsenaali oli käytössä.



Kauniita ja hyviä, nami!

Rakkaita, tärkeitä / Johanna

Usein elämänohjeeksi annetaan se, että pitäisi keskittyä siihen mikä on elämässä oikeasti tärkeää.

Ei hullumpi ohje, eikä edes monimutkainen.

Yritän noudattaa tätä viisautta myös omassa elämässäni, vaihtelevin tuloksin. Käytännössä ja arjessa ajatukset ja miksei myös teotkin välillä vain tuppaavat livahtamaan sivuraiteille. Pyrkimys noudattaa tätä viisautta on kuitenkin kohdallani kova ja koen, että tässä vuosien myötä olen myös asian suhteen viisaammaksi tullutkin.

Seuraavassa juuri minulle niitä tärkeitä ja rakkaita ihmisiä ja asioita.

Niitä, jotka ovat keskittymisen ja aikani arvoisia.

Niitä, jotka tekevät elämästäni omani.



Ihana ja rakas tyttäreni.
Rakkaus.

Ihana ja rakas mieheni.
Rakkaus.

Koti.
Lepo.

Saari ja mökki.
Rentoutuminen.

Meri.
Rauha.

Meri.
Kauneus.

 Ystävät.
Ilo. Tuki.

Kamera ja valokuvaus.
Kauniiden ja merkityksellisten asioiden huomaaminen ja niiden tallentaminen.

DecoraFrame.
Työ. Ja luovuus.

DecoraFrame.
Työ. Ja ilo.

Lehdet ja kirjat.
Inspiraation lähteitä ja kauneutta.

Kauniit vanhat esineet.
Tavaroissa pitää olla luonnetta, kuten ihmisissä :)

Arjen juhlaa / Johanna

Päivänä eräänä törmäsin Arabian Suomen kaunein kattaus- kilpailun ilmoitukseen lehdessä. Mieltäni jäi kaihertamaan että olisi mukava osallistua kilpailuun koska kotoani löytyy aivan valtavasti sekä uusia että vanhoja Arabian astioita. Viime viikon lauantaina iskikin sitten hirvittävä kattauskuume ja vääntelin, kääntelin, siirtelin ja stailasin vimmaisena tunnin verran astioita eestaas. Tuloksena on allaoleva kattaus ja kuvakollaasi.

Kilpailu löytyy osoitteesta http://www.suomenkauneinkattaus.fi/  Käykäähän kurkkaamassa ja vaikka äänestämässä suunnittelemaani kattausta nimeltään Arjen juhlaa :) Löytyy varmasti ainakin jokusen päivän etusivulta kun painaa "uusimmat ensin"- kohtaa.


Arjen juhlaa
Kuppi kuumaa, nautitaan hyvässä seurassa, tässä ja nyt.
Kaj Franckin suunnittelema Arki-astiasto on kulkeutunut meille perintönä mummulasta. Arki on ihanan monipuolinen astiasto joka muuntautuu moneen. Tässä kattauksessa olen yhdistänyt sen rennosti kirppislöytöihin sekä mummun ompelemiin pikkuisiin liinoihin. Muuntautumiskykyinen astiasto sopii tarvittaessa myös moderniinkin tyyliin yksinkertaisen, mutta tyylikkään kuvionsa vuoksi.  Kauniit kupit ja kattaus tekevät pieniä ihmeitä ja kahvihetki Arjen kanssa on aina rentouttava. Nimensä vastaisesti Arki todellakin on yhtä juhlaa!



Hyytävää Halloweenia / Johanna

Kuten viime postauksessani lupasin niin nyt on tiedossa jotakin aivan muuta kuin pirteää punaista!

Ajattelin synkistellä näin valokuvallisesti oikein kunnolla luvan kanssa nyt kun elämme Halloweenin ja pyhäinpäivän aikoja.

Rakastan hieman utuisia ja "kauhuvaikutteisia" kuvia ja napsin niitä aina mahdollisuuksien mukaan.

Alla olevat kuvat on otettu lokakuussa merellä saaressamme sekä ihan arkisilla kävely-ja pyörälenkeillä kodin ympäristössä. Vilahtaapa yhdessä kuvassa myös tuimakatseinen silmäni. Osa kuvista sai mielikuvitukseni laukkaamaan hyvinkin synkeitä sivupolkuja.

Kohdallani on taas varmasti kyse jostakin siedätyshoidosta koska olen aina ollut aika kova pelkäämään kaikkea ihan möröistä vampyyreihin asti...Kuvat on kuitenkin otettu ilman että herkkää mieltäni on pysyvästi vahingoitettu  :)

 Lopuksi toivottelen tässä vielä kaikille oikein hyvää ja hyytävää viikonloppua!

Pöö!