Tanssitaanko? / Marjaana

29.11.2011

Tanssi on mielestäni kaunista ja hauskaa ja ihanaa ja... vaikeaa. Harrastin nuorempana, ja vähän vanhempanakin, jonkin verran jazz-tanssia ja olen käynyt muutaman kerran elämässäni lavatansseissa ja muutaman illan tanssikurssikin on tullut aikanaan kahlattua. Viime aikoina tanssiminen on ollut  lähinnä zumbaamista ja tanssin katselua  satunnaisesti televisiosta. Olen kuitenkin aina jollain tavalla kokenut pitäväni todella paljon tanssimisesta ja nauttinut siitä suunnattomasti. Elämästäni on kuitenkin puuttunut tanssi lähes kokonaan. Aina viime sunnuntaiaamuun saakka.

Häihin ei enää ole pitkä aika ja vaikka juhlamme eivät ehkä ole kaikkein traditionaalisimmat, niin päätimme kuitenkin, että jossain vaiheessa iltaa tanssimme häävalssin. Ensin ei meinannut löytyä ollenkaan edes kappaletta, jonka tahdissa voisimmme kuvitella tanssivamme. Kun biisi sitten kuitenkin löytyi ja sille vielä upeat esittäjätkin ystäväpiiristä, niin tajusimme että häävalssi pitää sisällään myös meidän osuuteemme. Meidän olisi tanssittava. 

Miltei nelivuotisen yhdessäelomme aikana ei hirveästi olla tanssittu. Taisimme heilua kihlajaisbileissämme parin biisin verran ja jossain keikoilla on tullut hiukan keinutettua lanteita. That´s it.

Käännyin epätoivoisena kollegani puoleen, joka harrastaa miehensä kanssa kilpatanssia. He lupasivat valottaa meille paritanssin ihmeellistä maailmaa. Parin tunnin treenien aikana tajusimme, että emme ole aivan toivottomia tapauksia ja että tanssi on huikean hauskaa ja supetehokasta liikuntaa. Valssin askeleet alkoivat löytyä ja onnistuimme jopa tekemään aika sulavan vaihdon. Ehdimme treenata myös hieman lavafoksia. Ja jatkoimme kotiin päästyämme. Nyt odotetaan tulevaa viikonloppua ja sitä, että pääsemme saman katon alle treenamaan... Slow, slow. quick, quick, slow...


 

Ihastuimme Doris Dayn kappaleeseen Perhaps, perhaps, perhaps, jonka tahdissa oli ihanaa treenata foksin askeleita.


Kuva: Julia Santanen
Kun pituuseroa on parikymmentä senttiä, paritanssitausta lähes olematon, toinen musikaalinen kuin mikä ja toinen epämusikaalinen,  toinen on tottunut viemään (ei se miespuolinen) ja aikaa rajallisesti, niin on otettava yhdessä tavoite: mehän tanssimme häävalssimme  - ja hyvin!!!

Ihana valo / Johanna

25.11.2011

En liene ainoa joka kärsii tästä kaikenvaltaavasta pimeydestä näin marras-joulukuussa. Ihanaa valoa on ulkoa ja taivaalta saatavilla niin niukasti ettei päivää erota yöstä. Olen jo useamman vuoden haaveillut ostavani kirkasvalolampun mutten syystä tai toisesta sitä ole itsestäni irti saanut. Myös Valkee-kirkasvalokuulokkeet vaikuttavat mielenkiintoiselta mutta kaupassahan nekin vielä ovat.

Onneksi kaameaan kaamosvaivaan on tämä vanha ja tuttu konsti, kynttilät. Olen raahannut kynttilöitä kaupoista kassikaupalla ja niitä liekit lepatellen myös polttanut. Päiväni alkaa tietysti aamupalalla kynttilänvalossa ja loppuu iltapalaan kynttilänvalossa. Ja siinä välissäkin kynttilät palavat.

Onhan tässä kaamoksessa kynttilöiden lisäksi myös toinen todella iso plussa. Tällaiselle hyvin laiskalle siivoajalle tämä aika kynttilöineen on tietenkin aivan loistavaa. Pölyä, tahroja ja kaikenmaailman muita inhottavuuksia ei onneksi yksinkertaisesti edes näe tai havaitse hämärässä ja kynttilänvalossa. Aivan aidosti iloitsen jos vieraamme saapuvat juuri nimenomaan näinä "pimeinä hetkinä" :D  Aurinkohan paljastaa sitten taas armottomasti talon emännän siivoustaipumukset...

Oikein ihanaa ja jollakin tavalla valoisaa viikonloppua :)

Kuva ruokailuhuoneesta/ kuistilta. Mäntylattiastamme en noin värityksensä puolesta niin kovasti pidä mutta se sopii myös hyvin tähän laiskan siivoojan-syndroomaan ;)


Kaikki kynttilänjalat ovat kirppislöytöjä jotka olen spraymaalannut valkoiseksi, kuten myös kynttilöiden alla olevan peltisen tarjottimen.

Kauniita pimeyden karkottajia.

Making of joulupuurolla / Johanna&Marjaana

20.11.2011

Käytimme astioina Marjaanan Arabian 24h-sarjan valkoisia, matalia, lautasia ja Iittalan Teema-sarjan isoja, punaisia, syviä lautasia sekä Johannan kätköistä löytynyttä Sarpanevan emaloitua, upeaa, punaista pataa. Teimme kattauksen valkoisen lakanan päälle ja höystimme sitä ompuilla, manteleilla, jouluvaloilla ja  punaiseen Piupalipaupali-kehykseen laitetulla puuroreseptillä. Kattauksen taustalta löytyy Marjaanan kodin olohuoneen tiiliseinä, joka on muurattu vanhoista purkutiilistä.

Joulukuu rupeaa olemaan jo niin lähellä, että on aika hauskaa antaa itselleen lupa jo pienimuotoiseen fiilistelyyn joulun suhteen. Ai niin. Puuro paloi pohjaan ja haisi ihan kauhealta. Maistamista ei voinut edes harkita. Onneksi se toimi kuitenkin rekvisiittana oikein mainiosti...

Ensimmäisissä kuvissa mukana oli  kahvipannu, jonka suunnittelija on Raija Uosikkinen. Kuvion nimi on Punahilkka. Myös Aarikan herkut sirottimet olivat aluksi mukana. Punahilkka-kannu ja sirottimet ovat tuttuja Johannan Punaista ja makeaa -postauksesta. Lopullisista kuvista ne kuitenkin karsiutuivat. Marjaanalla on olkkarissaan valkoiseksi maalattu season-puu, jonka koristelut vaihtelevat kausien mukaan. Nyt siinä roikkuu mm. kaamosvalot ja Mari Puttosen sisustuskoruja. Joulupallot antavat vielä odottaa itseään...




Joulupuurolla jo / Johanna&Marjaana

18.11.2011

Vietimme hauskan ja inspiroivan kuvauspäivän Marjaanan kotona. Innostuimme Arabian Suomen kaunein kattaus -kilpailusta ja päätimme tehdä Johannan aiemmin luoman  Arjen juhlaa -kattauksen rinnalle toisen kattauksen. Olemme miettineet myös sitä, miten hauskasti DecoraFrame-kehyksiä voisi hyödyntää juhlissa, tuliaisina tai somisteena erilaisten reseptien kanssa. Ja sitten on tietysti tämä joulu. Näistä aineksista syntyi aikamoinen soppa. Tai puuro. Tai velli. Ihan miten vain. :-)

Seuraavassa postauksessa onkin sitten hieman enemmän tunnelmia ja kuvia kuvauspäivästä.

Ps. Emme me pahaksemme pistä jos vaikka annat äänesi tälle kattaukselle :)


Joulupuurolla

Joulupuuro kuuluu aattoon.  Lumen, pakkasten ja joulutouhujen keskeltä istahdetaan höyryävän puuron ääreen perheen kanssa. Joulurauha on julistettu ja joulukirkko odottaa. Kukahan saa tänä vuonna mantelin?

Aluslautasina Arabian 24h -sarjan matalat lautaset ja puurolautasina Teemaa Iittalan tuotannosta. Puuro hautuu hiljalleen Sarpanevan emaloidussa padassa. Joulu on täällä.

Vierellä / Johanna

12.11.2011

Tarkoitukseni oli  alunperin tehdä postaus aivan muusta aiheesta. Selasin kuitenkin läpi syksyllä ottamiani valokuvia ja päädyinkin isänpäivän inspiroimana tällaiseen! Nyt näyttää pahasti siltä, että minulla on joku filosofis-mietiskely-painotteinen viikko meneillään...

Kuvat on otettu Luvian saaristossa eräänä upean kuulaana syyskuun lopun lauantaina. Saari sijaitsee aivan ulkosaaristossa ja on ihanan kallioinen ja korkea. Saaresta on upeat näkymät avomerelle sekä Luvian saaristoon. Käymme siellä aina jokusen kerran vuodessa pienellä piknikillä ja nauttimassa maisemista.
Usein olemme retkellä vain oman perheen kesken, välillä seurana ovat myös ystävät.

Nämä kuvat voisivat kertoa myös isyydestä. 
Isyyshän on vierellä kulkemista, kädestä kiinni pitämistä, auttamista ylä- ja alamäissä sekä yhdessäoloa.

Kaikille isille toivottelen vielä ihanaa isänpäivää!









Rakkaita, tärkeitä / Johanna

10.11.2011

Usein elämänohjeeksi annetaan se, että pitäisi keskittyä siihen mikä on elämässä oikeasti tärkeää.
Ei hullumpi ohje, eikä edes monimutkainen.
Yritän noudattaa tätä viisautta myös omassa elämässäni, vaihtelevin tuloksin. Käytännössä ja arjessa ajatukset ja miksei myös teotkin välillä vain tuppaavat livahtamaan sivuraiteille. Pyrkimys noudattaa tätä viisautta on kuitenkin kohdallani kova ja koen, että tässä vuosien myötä olen myös asian suhteen viisaammaksi tullutkin.

Seuraavassa juuri minulle niitä tärkeitä ja rakkaita ihmisiä ja asioita.
Niitä, jotka ovat keskittymisen ja aikani arvoisia.
Niitä, jotka tekevät elämästäni omani.


Ihana ja rakas tyttäreni.
Rakkaus.

Ihana ja rakas mieheni.
Rakkaus.

Koti.
Lepo.

Saari ja mökki.
Rentoutuminen.

Meri.
Rauha.

Meri.
Kauneus.

 Ystävät.
Ilo. Tuki.

Kamera ja valokuvaus.
Kauniiden ja merkityksellisten asioiden huomaaminen ja niiden tallentaminen.

DecoraFrame.
Työ. Ja luovuus.

DecoraFrame.
Työ. Ja ilo.

Lehdet ja kirjat.
Inspiraation lähteitä ja kauneutta.
Kauniit vanhat esineet.
Tavaroissa pitää olla luonnetta, kuten ihmisissä :)

Tämä talo / Marjaana

8.11.2011

Tämän talon tarina, jossa meidän perheemme suurimmaksi osaksi asuu on vähintäänkin erikoinen. Sitä alettiin rakentaa vuonna 2002. Talo oli monella tapaa unelmieni talo; iso, rapattu kivitalo keskellä mäntymetsää. Samaisessa metsässä olin leikkinyt  lapsena naapurin poikien kanssa Tarzania ja inkkareita. Lapsuuden kotini on melko lähellä. Talo ei ehtinyt valmistua asuttavaan kuntoon, kun maailma viskoi minut ja poikieni isän erilleen vuonna 2004. Muistan parkuneeni talon pihassa ja yrittäneeni vakuuttaa itselleni, että ne ovat vain kivisiä seiniä, jotka eivät merkitse mitään. Talo jäi erossa ex-miehelleni.

Jännällä tavalla maailma kuitenkin järjestelee asioita ja syksyllä 2009 päädyin vuokralle tähän taloon poikieni kanssa. Ex-mieheni oli vuokranatajana ja poikien toisena kotina talo oli ollut jo pidempään. Tunsin heti palanneeni kotiin, mutta yritin olla kiintymättä liikaa paikkaan, sillä olin oppinut että maailma viskoo tätä naista; milloin Lappiin tunturien ja jänkhien keskelle ja milloin tuuliseen Turkuun. Mutta niin siinä sitten vain kävi, että sielunkumppanini ja suuri rakkauteni (tuleva aviomieheni Pekka) oli sitä mieltä, että pystymme järjestelemään elämme siten, että ostamme tämän talon. Yksin en olisi siihen pystynyt. Olemme omistaneet tämän talon nyt reilu kaksi kuukautta, enkä vieläkään tahdo uskoa, että se on meidän oma! Nipistelen itseäni vähän väliä. :-)

Talossa on tilaa koko poikakvartetillemme ja täällä on ihana pitää juhlia. Taloa ympäröi mustikkamättäät ja rauha. Rakastan tätä taloa. Ei haittaa vaikka jouduin odottamaan unelmani toteutumista kymmenen vuotta...



Arjen juhlaa / Johanna

6.11.2011

Päivänä eräänä törmäsin Arabian Suomen kaunein kattaus- kilpailun ilmoitukseen lehdessä. Mieltäni jäi kaihertamaan että olisi mukava osallistua kilpailuun koska kotoani löytyy aivan valtavasti sekä uusia että vanhoja Arabian astioita. Viime viikon lauantaina iskikin sitten hirvittävä kattauskuume ja vääntelin, kääntelin, siirtelin ja stailasin vimmaisena tunnin verran astioita eestaas. Tuloksena on allaoleva kattaus ja kuvakollaasi.

Kilpailu löytyy osoitteesta http://www.suomenkauneinkattaus.fi/  Käykäähän kurkkaamassa ja vaikka äänestämässä suunnittelemaani kattausta nimeltään Arjen juhlaa :) Löytyy varmasti ainakin jokusen päivän etusivulta kun painaa "uusimmat ensin"- kohtaa.

Arjen juhlaa
Kuppi kuumaa, nautitaan hyvässä seurassa, tässä ja nyt.
Kaj Franckin suunnittelema Arki-astiasto on kulkeutunut meille perintönä mummulasta. Arki on ihanan monipuolinen astiasto joka muuntautuu moneen. Tässä kattauksessa olen yhdistänyt sen rennosti kirppislöytöihin sekä mummun ompelemiin pikkuisiin liinoihin. Muuntautumiskykyinen astiasto sopii tarvittaessa myös moderniinkin tyyliin yksinkertaisen, mutta tyylikkään kuvionsa vuoksi.  Kauniit kupit ja kattaus tekevät pieniä ihmeitä ja kahvihetki Arjen kanssa on aina rentouttava. Nimensä vastaisesti Arki todellakin on yhtä juhlaa!



Hyytävää Halloweenia / Johanna

4.11.2011

Kuten viime postauksessani lupasin niin nyt on tiedossa jotakin aivan muuta kuin pirteää punaista!
Ajattelin synkistellä näin valokuvallisesti oikein kunnolla luvan kanssa nyt kun elämme Halloweenin ja pyhäinpäivän aikoja.
Rakastan hieman utuisia ja "kauhuvaikutteisia" kuvia ja napsin niitä aina mahdollisuuksien mukaan.
Alla olevat kuvat on otettu lokakuussa merellä saaressamme sekä ihan arkisilla kävely-ja pyörälenkeillä kodin ympäristössä. Vilahtaapa yhdessä kuvassa myös tuimakatseinen silmäni. Osa kuvista sai mielikuvitukseni laukkaamaan hyvinkin synkeitä sivupolkuja.
Kohdallani on taas varmasti kyse jostakin siedätyshoidosta koska olen aina ollut aika kova pelkäämään kaikkea ihan möröistä vampyyreihin asti...Kuvat on kuitenkin otettu ilman että herkkää mieltäni on pysyvästi vahingoitettu  :)

 Lopuksi toivottelen tässä vielä kaikille oikein hyvää ja hyytävää viikonloppua!
























Pöö!