Sesongit sekaisin

27.11.2013


Viime viikonloppuna se sitten loppui virallisesti, nimittäin mökki- ja kesäkausi meidän
perheessämme. Meillä nämä sesongit ovat aina somasti sekaisin. Viime lauantainkin vietimme
aamulla tyttären koulun joulujuhlassa ja sen jälkeen karautimme mökille yöksi saunomaan
sekä grillailemaan. Aivan kuten kesällä siis. Muttei kuitenkaan.

Melkoisen pitkälle saimme kautta tänä vuonna venytettyä. Valitettava tosiasia on silti se,
että marraskuun loppupuolella mökkeily sähköttömällä saarella muuttuu hieman haastavaksi.
Pimeys ja tuulet alkavat näin loppusyksystä mökkeilijää mallia "merikarhukin"kiusaamaan.
Olisikin hauska tietää kuinka monta kymmentä metriä kruunukynttilöitä olemme  syksyn
aikana polttaneet  pimeyden karkoituspuuhissamme. Puhumattakaan myrskylyhtyihin
valutetuista polttoainemääristä! Surun päivä se mökin talviteloille laitto silti aina on. Meri
ja mökkimme on muodostunut minulle niin tärkeäksi paikaksi että kärsin vieroitusoireista
jo nyt. 

Seuraava etappimme onkin sitten veneen ylösnosto. Sen jälkeen odottelemme jäiden tuloa
kuin kuuta nousevaa  ja  niiden paksuuntumista jotta pääsemme joko hiihtäen tai
moottorikelkalla taas pikku paratiisiimme.

Itku kurkussa astuin sunnuntaina veneeseen. Luonto tuli kuitenkin juuri sopivasti apuun
tuskaillessani eroahdistukseni kanssa. Heti kun saimme veneen irroitettua saaren laiturista
alkoi hyvin sankka lumipyry. Taisi olla merkki ihan jostakin ylemmältä taholta että se oli nyt
tällä erää loppu ja slut tämä kesäkausi!

Nämä postauksen kuvat on napsittu nyt loka- ja marraskuun aikana.

Kivaa keskiviikkoa
Johanna


Näitä maisemia minun on kroonisesti ikävä



Auringonlasku ja -kajo on jokainen ilta erilainen.
Nyt kotonahan tulee tuijotettua telkkaria, ei todellakaan yhtä rentouttava vaihtoehto!
  

Luontokuvien klassikoita, tummat graafiset lehdet taivasta vasten.


Kuva laiturilta 1
Alla vielä kaksi kuvaa melkolailla samasta paikasta mutta vain eri säällä.
Melkoinen ero kuvissa!


Kuva laiturilta 2


Kuva laiturilta 3


Urhea pikkuruinen laiturimme.
Hämmästyttävällä sitkeydellä tämä yhden kesän laituriksi rakennettu tekele on pysynyt koossa
melkoisissa tuulissa, tuiverruksissa ja jääolosuhteissa.
Huom! Meillä on myös toinen jämerämpi laituri käytössä


Myrskäri on sähköttömän mökkeilijan parhaita ystäviä


Tässä vaiheessa kun ajelimme autolla kotiin karmeassa räntä- ja lumisateessa ei mökin
talviteloille laitto tuntunutkaan enää ihan kaikkein pöhköimmältä idealta...

8 kommenttia :

  1. Todella kauniita kuvia kauniista mökkimaisemastanne :)
    Mukavaa loppu viikkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kuvakehuista, tuolta paikasta on niin helppoa ottaa kauniita kuvia!

      Ja kiitos samoin sinullekin mukavaa loppuviikkoa :)

      Poista
  2. Ihan mielettömän hienot värit!! Vaikka itse pelkään merta, niin nää on kyllä ihan huippuja nää sun kuvat. (Tuli ihan mieleen kansakouluaikainen kuviksen opettaja, joka oli itse taiteilija ja halusi aina lisätä kaikkiin meidän töihin violettia :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka, ihana kuulla että tykkäät :) Nuo värit ovat kyllä melkoiset, itseäkin oikein hämmästyttää kun niitä nyt katselee! Luonto järkkää kyllä aina kaikkea kivaa yllätystä. Hih, voin oikein sieluni silmin kuvitella tuon teidän kuviksen opettajanne tuputtamassa violettia väriään, vuodesta toiseen :D

      Poista
  3. Totaalisen upeita fotoja!
    Me lopetettiin mökkisesonki jo viikkoja sitten, me arkajalat maakaravut :D

    VastaaPoista
  4. Ihan mykistävän hienoja kuvia! Tätä blogia jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥