Tässä jatkoa viimeviikkoiselle punaista ja makeaa osiolle, ts. punaisen siedätyshoitoa lähinnä minulle itselleni... Eli nyt luvassa peltisiä ja emalisia löytöjä ja  sokerina pohjalla vielä ei-niin-peltinen-ja-emalinen ihana nainen.
Vaikka en siis erityisemmin punaisesta pidäkään (ei ole tainnut jäädä kenellekään epäselväksi...) niin kyseisen värisiä esineitä löytyi kotoamme aika paljon. Mietiskelin tuossa, että kuinka moniosainen esimerkiksi valkoisten esineiden postauksista mahtaisikaan tulla, riittäisiköhän 50 osaa? Epäilen. Ja syystä.
Asia jonka tiedän varmaksi on se, että seuraava postaukseni ei ole punainen.

Punaiset Kaj Frankin suunnittelemat Finelin kipat ovat johkaantuneet meille miehen puolen suvun kätköistä.

Tämä kukkatarjotin taas on haalittu kirppikseltä lähinnä siksi että se muistuttaa rakkaan mummuni vanhaa tarjotinta.

Ihana pieni peltipurkki venäläistä alkuperää. Purkin kyljessä kovasti jotakin lukee mutten siitä tolkkua saa, epäilen että kyseessä voisi olla vaikka teepurkki. Jos joku tunnistaa purkin ja tietää mihin sitä on käytetty niin saa vinkata.

Ruusukuvioinen peltinen Hangon-keksirasia, kirppislöytö.

Aarikan sirottimet,kas, taas peltinen kirppislöytö!

Edessä en-tiedä-mikä-purkki ja taustalla Sanna Annukan suunnittelema Pauligin kahvipurkki vuodelta 2009. Sen olen siis ostanut ihan uutena :)

Kahvin makuun kun päästiin niin seuraavana esittelyssä Paula-tyttö kahvipurkin kyljessä. Sekä tämä purkki että Paula-tyttö ovat niiiin  klassikoita!

Kahvia, kahvia, lisää kahvia. Tämäkin purkki on varmasti monelle mummulasta tuttu.

Mummulasta tämäkin, eli mieheni mummun peruja oleva Finelin kahvikannu.
Tämähän oli aluksi juuri värinsä takia lapsella (kuten myös tuo pienempi kannu joka kuvassa seuraavana) leikkimökissä ja ulkoleikeisssä kunnes jostain bongasin, että onhan näillä nyt jotakin arvoakin. Sitten toimin niin kuin hyvät äidit tekevät eli riistin kannut lapseltani julmasti pois leikeistä omaan jemmaani... Pahoitteluni rakkaalle tyttärelleni!

Yksityiskohta kannun kuviosta, onhan se ihanan suomalais-venäläis-slaavilainen :) Suunnittelijana Raija Uosikkinen. Kuvion nimi on Punahilkka.

Tässä siis pienempi lapselta riistetty kannu. Söpö kuin mikä, sisään mahtuu puolisen litraa.



Suunnittelijana Raija Uosikkinen ja kuvion nimi on Kehrä

Sitten vielä loppuun hehkuttamani ei niin peltinen ja emalinen ihana nainen eli Chisu. Olin Chisun huikella keikalla viime torstaina. Ystäväni Krista luonnehti häntä ihanasti sanoilla: loistava esiintyjä, sekoitus kuumaa kissaa, eteeristä keijua, kabareetähteä ja Pariisin varpusta.
Kovasti räpsein Iphonellani kuvia Chisusta ja, kas kummaa, ainoat kuvat jotka jotenkin onnistuivat ovat nämä kaksi. Jotka ovat tietenkin punaisia.

Naapurin pennittömät pojat / Marjaana

Lähdimme Pekan kanssa eilen illalla ex tempore Forssaan, kahden kuin olimme, kuuntelemaan Pennilessin keikkaa. Orkesterin pojat ovat suurelta osin naapurin poikia ja on ollut mielenkiintoista seurata bändin etenemistä vuosien ajan. Ja jos toki aikaisemminkin, niin viimeistään nyt  porukka on iskussa: hienoja biisejä, loistavaa soitantaa, karismaattisen näköisiä miehiä, energistä ja tarttuvaa esiintymistä. Kannatti ajella parisaataa kilometriä. :-) Kiitos pojat. Uutta levyä odotellessa...

Penniless.

Ossi.

Kuvat:  http://www.westsidefabrication.se/bands/penniless/

Punaista ja makeaa osa 1 /Johanna

En olisi ikinä uskonut kirjoittavani postausta punaisesta väristä ja punaisista yksityiskohdista. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Punainen ei koskaan ole ollut lempivärini, olen melkeinpä vältellyt sitä kuin ruttoa... Punainen on jotenkin makuuni liian räikeä ja hallitseva. Mutta kas, syksyn aikana olen törmännyt punaiseen jo useammaltakin taholta.

Kaikki lähti varmaankin siitä kun Marjaana ehdotti seuraavaksi DecoraFrame-kartonkikehyksen väriksi punaista. Senhän Marjaana tietenkin sai. Jostain syystä olen bongannut punaisia yksityiskohtia paljon myös sisustuslehdistä (ja punaista on varmaankin näin ennen joulua odotettavissa vielä joka tuutista...) Yllätin itseni myös viime viikkoisilla vaatevaihtokutsuilla ja toin kotiin kirkkaanpunaisen pitkän marilynmaisen iltapuvun! Lisäksi tein perjantaina myös aivan ihanan kirpparilöydön, kruusatun piianpeilin, joka oli yllätys, yllätys punainen! Marjaana teki tuossa aiemmin myös postauksen mökiltään löytyneistä punaisista yksityiskohdista. Varsinainen punainen invaasio siis elämässäni, mielenkiintoista.

Tästä kaikesta innoittuneena ajattelin myös etsiä punaisia yksityiskohtia kotoani. Kuvittelin että niiden löytäminen on vaikeaa, mutta materiaaliahan tuli niin paljon että päätin jakaa punaiset löytöni kahteen eri postaukseen. Eli tässä punaista ja makeaa osa 1. Osa kaksi keskittyykin sitten peltisiin ja emalisiin punaisiin esineisiin.

Punainen Piupalipaupali DecoraFrame-kartonkikehys toivottaa vieraat tervetulleeksi eteisessä.

Punaiset söpöt (voiko koon 40 kengistä sanoa söpö...???) balleriinat. Ovat jääneet käyttämättä siksi että vaikka tosiaan näyttävät söpöltä ovat karmean huonot jalassa.

Tildan huoneen verhotanko ja eskarissa tehty huovutustyö.

Kirja joka valehtelematta muutti elämäni :)

Erilaiset taidekirjat ovat heikkouteni.

Myös sisustuskirjat ovat heikkouteni!

Rakkaita heikkouksia.

Viimeperjantainen kirkkaanpunainen kirppislöytö. Upea peili joka löysi paikkansa tyttäreni huoneesta (äidillehän sen  piti tulla!) Tämän peilin kohdalla kyllä haaveilen valkoisesta tai mustasta spraymaalista aivan lähitulevaisuudessa, sori vaan punaisen ystävät!

Yksityiskohta peilistä. Vähän sieltä jo valkoista pilkottaakin ;)

Yksityiskohta vanhasta pienestä Arabian maljakosta.

Herttainen vanha laatikko jossa ollut jotakin ihanaa villaista.

Melamiinitarjotin. Tämä on sellainen väripläjäys että käyttö on ollut aivan minimissä.

Tässäkin kävi hassusti. Alunperin ostin mielestäni valkoisia pelargonioita. Kuinkas ollakaan satsiin oli soluttautunut myös kaksi punaista. Ja juuri nämä punaisethan ovat kiusakseni niitä kaikkein kovimpia kukkijoita...

No ovathan nämä punaisetkin kukat kauniita. Joskaan ei niin kauniita kuin valkoiset...

Naiset ne vaihteli vaatteitaan / Johanna

Voiko nainen iltansa paremmin viettää kuin vaatteidenvaihdon parissa, jota voi vielä perustella ekologisin näkökulmin? Ehkäpä ei. Eilinen ilta kului siis mukavassa seurassa vaatevaihtokutsuilla. Kutsut ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan loistava idea!

Eli  lyhyesti: 

Kutsutaan kokoon ihania naisia - vaikkapa noin kymmenen kappaletta ja pyydetään heitä kaivelemaan kaapeistaan hyväkuntoisia vaatteita, asusteita ja koruja,  joita ei enää itse tarvitse ( pieniä, isoja, ei istu, väärä väri, hutiostos yms. näitä kaikkia ainakin minulla piisaa ja niitähän tulee myös kummasti koko ajan lisää!)

Vaatteet, asusteet ja korut asetellaan esille niin,  että niitä on helppo katsella ja kokeilla.

Ja sitten eikun tositoimiin eli pöyhimään ihania vaatekasoja!

Jokainen saa valita itselleen sopivia vaatteita ja jos moni on kiinnostunut samasta vaatteesta pidetään äänestys kenelle vaate parhaiten sopii. Toimii yllättävän hyvin ja ilman hampaidenkiristystä.

Hikisen urakan aluksi/välissä/ ja lopuksi voi hyvällä omatunnolla nauttia lasit skumppaa ja pikkupurtavaa :)

Vietimme varsinaisen hyvän mielen illan. Kaikki tekivät upeita löytöjä ja pääsivät omista käyttämättömistä vaatteistaan ja asusteistaan eroon. Jäljelle jääneet vaatteet lahjoitettiin vielä hyväntekeväisyyteen.

Tässä otos osuudestani illan antiin.





Illan emäntä Virpi. Suurkiitokset!



Hypistelyä ja löytämisen iloa!



Asustevalikoimaa.

  

Välillä skumppaa ja pikkupurtavaa, nam!



Tässä osa aivan mahtavista löydöistä, jotka tein. Pikkujoulut, here I come :)



Suppiksia ja slaavilaista sielunmaisemaa / Marjaana

Metsät ovat pullollaan suppilovahveroita eli suppiksia, jotka ovat ehdottomasti lempisieniäni. Mielestämme sienestäminen on jollain tavoin hyvin meditatiivista puuhaa ja viime aikoina viikonloppujen ohjelmaan onkin ollut voimakas tarve mahduttaa parin tunnin sieniretki. On ollut hauska huomata, millainen vaikutus syksyisillä sieniretkillä on  ollut myös poikakvartettiimme. Metsästä on palannut neljä punaposkista ja iloista poikaa, vaikka lähtö on saattanut olla melko takkuistakin...

Pieni pala luksusta arkeen oli kun katoin itselleni töistä palattuani punaviinilasin, palan viikonlopusta jäänyttä sienipiirakkaa, pienen tupsun persiljaa kasvimaalta ja pysähdyin nauttimaan. Liian usein sitä kiskoo töiden jälkeen huomaamattaan ruokaa napaansa. Havahduin myös ihastelemaani kaapista kaivamaani pöytäliinaa. Vannon Marimekon kerniliinojen nimeen ja Katsuji Wakisakan punainen "Kumiseva"  vuodelta 1971 on minun syys/talvi -pöytäliinani. Jollain lailla "Kumiseva" puhuttelee slaavilaista sielunmaisemaani...

Yleensä valitsen tutun, turvallisen ja edullisen punaviinin itselleni. Tällä kertaa päädyin irrottelemaan uutuudella. Varsinaisesti sukat eivät pyörineet jaloissa, mutta hinta oli edullinen. Kelpo viini siis. :-)

Kuivaamme sienet kiertoilmauunissa. Uunin luukku hieman raolleen ja lämpö alle 50 asteeseen. Sienet kuivuvat kunhan saavat olla rauhassa yön yli.

Kuvassa olevan piirakan pohja on valmistettu voista ja täysjyvävehnäjauhoista. Täytteessä on paistettuja sipuleita ja suppiksia, sinihomejuustoa, muna, kermaa, juustoraastetta ja ripaus mustapippuria ja paprikajauhetta.

Jäähyväiset saaristolaiselämälle / Marjaana

Lokakuun ja marraskuun viikonloput ovat hiljalleen täyttymässä kaikenlaisella pienellä ohjelmalla, joten laitoimme mökin varmuuden vuoksi talvikuntoon. Viikonloppu oli siihen tarkoitukseen huikea; aurinko lämmitti päiviä ja kuutamo valaisi öitä. Syksykö muka harmaa ja ankea???

Päädyin kuvaamaan viikonloppua etsien ympäriltäni punaisia yksityiskohtia... Ja niitähän riitti.

Ei värillä väliä... kunhan se on PUNAINEN.

    

Mökkimme on 60-luvulla rakennettu pieni kalastajatorppa, jonka hirret ovat käsinveistetyt. Komuutti on jäänyt edellisiltä asukkailta. Onneksi.

Mökkimme sisustustuksessa näkyvät eri aikojen ja persoonien.... kerrostumat?!? :-) Olen perinyt paikan vanhemmiltani ja monella tapaa edellinen sukupolvi on vielä läsnä. Nämä 1970-luvun tuolit ovat vanhempieni peruja ja punaiset. Tykkään niistä.

Sininen ja valkoinen ovat päävärit mökin sisutuksessa ja olen piristänyt sitä punaisella ja turkoosilla. Punainen sydänessu on  mielestäni söpö ja talouspaperiteline punainen.

Punaiset myrskylyhdyt  ja kuutamo valaisivat öistä saunomistamme.

Säärystimet ovat viime talven tuotantoa. En varsinaisesti ole mikään käsityöihme, mutta vanhemmiten on käsistä alkanut syntyä jotakin.

Luin jostain että 70-luvun muoviastiat ovat suosittu keräilykohde. Meillä ne ovat olleet ja ovat edelleen kovassa käytössä.

Punamullattu suulimme.Varsinaissuomalainen mieheni ei ymmärtänyt, mikä suuli on... Turun puolessa on kuulemma vajoja.

Minä valitsin putkitongit.

Kesän aikana kotisatamaamme, Laitakariin, oli ilmestynyt majakka. Kaunis.