Häihin ei enää ole pitkä aika ja vaikka juhlamme eivät ehkä ole kaikkein traditionaalisimmat, niin päätimme kuitenkin, että jossain vaiheessa iltaa tanssimme häävalssin. Ensin ei meinannut löytyä ollenkaan edes kappaletta, jonka tahdissa voisimmme kuvitella tanssivamme. Kun biisi sitten kuitenkin löytyi ja sille vielä upeat esittäjätkin ystäväpiiristä, niin tajusimme että häävalssi pitää sisällään myös meidän osuuteemme. Meidän olisi tanssittava.
Miltei nelivuotisen yhdessäelomme aikana ei hirveästi olla tanssittu. Taisimme heilua kihlajaisbileissämme parin biisin verran ja jossain keikoilla on tullut hiukan keinutettua lanteita. That´s it.
Käännyin epätoivoisena kollegani puoleen, joka harrastaa miehensä kanssa kilpatanssia. He lupasivat valottaa meille paritanssin ihmeellistä maailmaa. Parin tunnin treenien aikana tajusimme, että emme ole aivan toivottomia tapauksia ja että tanssi on huikean hauskaa ja supetehokasta liikuntaa. Valssin askeleet alkoivat löytyä ja onnistuimme jopa tekemään aika sulavan vaihdon. Ehdimme treenata myös hieman lavafoksia. Ja jatkoimme kotiin päästyämme. Nyt odotetaan tulevaa viikonloppua ja sitä, että pääsemme saman katon alle treenamaan... Slow, slow. quick, quick, slow...
Ihastuimme Doris Dayn kappaleeseen Perhaps, perhaps, perhaps, jonka tahdissa oli ihanaa treenata foksin askeleita.
 |
| Kuva: Julia Santanen |
