Viime postauksessani oli upeanuusia valaisimia, nyt palataan vuosikymmeniä taaksepäin aikaan ennen lastulevyhuonekaluja. Kaikella kunnioituksella lastulevyä kohtaan mutta kyllä puuhuonekalut ovat jotakin aivan muuta...
Minulla onkin ollut onni saada puisia huonekaluja kotiini mitä kummalllisempia teitä. Niitä on tullut useasta eri osoitteesta perinnöksi, olen kohnannut niitä kirppiksiltä, ostanut ystäviltä tai ihan muuten vain saanut kun ne ovat olleet jonkun muun mielestä ylimääräisiä, epäsopivia, rumia tai kuluneita. Tämä allaoleva aarteeni on viime syksyn satoa vintintyhjennystalkoista. Välillä sitä vain käy niin että on oikeaan aikaan oikeassa paikassa!
Mikään priimakuntoinen kaunotarhan tämä klaffipöytä ei ole. Mutta minkä pintavaurioina häviää sen karismassa voittaa. Niinhän sitä mielellään itsestäänkin jo tässä iässä ajattelee ;D
Kaunis vanha klaffipöytä painaa aivan uskomattoman paljon. Kaunottaren koivet ovat timmissä kunnossa mutta pöytälevy on jo naarmuuntunut ja maali pahasti lohkeillut. Suunnitelmissani onkin nyt tasoittaa ja maalata ainakin pöytälevy. Tai siis toivon mukaan menee niin että minä suunnittelen ja mies tekee...
Toivon näkeväni tämän ihanuuden kuistillamme ruokailutilassa kevään aikana. Nythän siinä on 15 vuotta sitten ostettu "lastulevy-mdf-pöytä"... Hus pois se meiltä!
Ihanaista viikonloppua :)
Komia antiikkipöytä! Ja hänen karismaansa on kuvailtu todella osuvasti -> lämpimän humoristisesti. Taitaa osa kuvailusta sopia pöydän lisäksi minuunkin :D
VastaaPoistaKrista, juu niin onkin komia pöytä! Ja kyllä sitä (pakosti siis)tässä iässä korostaa jo vähän muitakin kuin ulkoisia arvoja... ;D
VastaaPoistaKoskahan tuon pöydän ääreen pääsisi kaffeelle? Kutsua odotellessa... ja hei, pääsinhän kommentoimaan....
VastaaPoistaKristiina, kaffeelle pääsee lähes koska tahansa :) Ihan tarkkaa aikaa juuri tuon klaffipöydän ääreen pääsemisestä en kyllä osaa antaa. Mutta lastulevy-mdf-pöytämme palvelee kahvialustana siihen asti!
VastaaPoistaJa hei, oon sinusta ja kommentistasi niiiin ylpeä ;D