Pääsimme keväällä juhlistamaan ystäviemme luo ainutlaatuista juhlaa jota myös Viini-lehti oli

kuvaamassa. Kyseessä on ystäviemme, kaimani Johannan ja hänen miehensä keksimä uusi juhla

nimeltään Viinipäiväntasaus. Juttu on luettavissa uusimmassa Viini-lehdessä 4/2013. Siellä

tämäkin Johanna kera miehensä Jarin herkkupöytien ääressä näkyypi.

Viinipäiväntasaus on aivan loistava uusi juhlimisen aihe! Ideana on että keväällä ilmojen

lämmettyä siirrytään punaviinistä valkoviiniin ja syksyllä ilmojen viilennyttyä taas valkoviinistä

punaviiniin. Päivää juhlistetaan ystävien ja rakkaiden kanssa hyvistä viineistä sekä ruuasta nauttien.

Juhlamme olikin monella tapaa ikimuistoinen. Saimme nauttia Johannan kokkaamista maukkaista

ruuista sekä mm Barcelonasta lennätetystä kinkusta. Myös nauttimamme viinit ja samppanjat olivat

aivan omaa luokkaansa. Kiitokset vielä ihanalle isäntäparille ♥

Ystäväni Johanna pitää Hellan ja viinilasin välissä nimistä upeaa blogia, käyhän kurkkaamassa sieltä

lisää kuvia ja fiiliksiä Viinipäiväntasaus juhlastamme :) Blogi on muutenkin pullollaan ihania ruoka-

sekä matkajuttuja.

Aurinkoa ja iloa viikonloppuun

♥

Johanna

Illan isäntä puuhissaan pääkuvassa

Kukkuu ja malja kevätpäiväntasaukselle :)

Pöytä oli katettu keväisen värikkäästi Marimekon liinalle

Päärynä-Briesalaatti

Maistuva salaatti kauniissa vanhassa lasimaljassa

Kevään ensimmäiset parsat, nam!

Pöytämme oli täynnä toinen toistaan ihanampia herkkuja

Värikkääseen teemaan sopivat astiat

Näitä kuvia katsellessa saa olla kiitollinen että pääsi tällaista juhlaa viettämään!

Syksyllä sitten taas uusiksi :)

Päivän seremoniamestaritar Johanna

Syreeneitä maitolasisissa maljakoissa

Sitä toivoisi että aika pysähtyisi näinä uskomattoman kauniina ja lämpiminä kesäpäivinä. Mutta
hups vaan, vilahtavat nekin kiireessä ohi. Aivan kuten vuodetkin. Tytär pääsi juuri toiselta luokalta
ja olin aamulla kevätjuhlassa tapani mukaan vetistelemässä. Den blomstertid kun raikaa niin tämän
rouvan itkuhanat aukeavat...

Paras blomstertid on nyt myös puutarhassa.Piha on niin täynnä kauniita kukkia ettei meinaa ehtiä
maljakkoon kaikkia laatuja edes poimia. Nämä kuvissa näkyvät syreeninoksat kuitenkin asettelin
maljakoihin ruokailutilaamme sulostuttamaan. Koko koti on muuten kuin kaaoksen vallassa mutta
yritän päästä zen-mielentilaan tätä asetelmaa tiukasti katsoessa ;)

Kuvissa näkyviä valkoisia maljakoita olen keräillyt vähitellen aina niitä edullisesti löytäessäni. Viimeksi

tällä viikolla ostin matalampia maljakoita kolme kappaletta neljällä eurolla. Hämmästykseni olikin

suuri kun törmäsin vanhantavaranliikkeessä tuollaiseen korkeampaan maljakkoon jota myytiin 30 eurolla! Selvisi että se on Riihimäen lasin valmistama maljakko. Harmikseni en huomannut kysyä, että

ovatko nuo pienemmät maljakot myös Riihimäen tuotantoa, epäilen kyllä vahvasti koska ovat isomman

koon kanssa täysin identtiset. Ainakin toivon niin kovasti! Jos joku tietää niin tänne saa asiasta vinkata.

Aurinkoa ja iloa lauantaihin sekä hurjan paljon onnea kaikille uusille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille.

If you can dream it you can do it!

♥

Johanna

Omenapuunkukat ja kupit

Toin parisen viikkoa sitten sisälle omenapuun oksia. Olen niitä päivittäin tuijotellut ja kasvua

seurannut, ja vihdoinkin, omenapuu kukkii! Oksat ovat eteisessämme vanhan Singerin päällä

elämäämme sulostuttamassa. Kuvissa näkyy myös hauska hyllyni jonka aiemmista vaiheista 

olen kirjoittanut pariinkin otteeseen, hylly osa I , hylly osa II.

Tässähän alkaa vähitellen usko palautua siihen että se kauan odotettu kesäkin on tulossa. Kun

mökkikausi on avattu ja omenapuut kukkivat, vaikkakin vasta sisällä, on kesä ja lämpökin

täällä tuossa tuokiossa. Se jos mikä on ihanaa :)

Heleää helatorstaita

♥

Johanna 

Hyllyllä on sekalainen seurakunta kuppeja. Joukossa seka kirppistä että Arabiaa.

Voi kuinka herkän kauniita omenapuun kukat ovatkaan

Valkoiset kukat <3

Pihkan hehkua laseissa

Pitkästä aikaa luvassa taas kirppisaarre tai -kauhistuspostaus, riippuu varmasti lukijasta ;)

Tällaiset löydöt ovat siis saaneet uuden kodin luotamme. Olen ostanut lasit ja karahvin eri paikoista

ja ne ovat lähes samanväriset mutteivat kuitenkaan, no, en anna asian itseäni häiritä. Eikös se olekin

niin että täydellisyys on tylsää ja pienet variaatiot hyvästä? Näissä laseissa minua viehätti, vastoin

normaaleja värimieltymyksiäni, erityisesti tuo ihana hehkuva pihkan sävy joka vain paranee

auringonsäteiden osuessa niihin. Lisäksi varsinkin lasien  muotokieli on jotenkin söpön kulmikasta

ja onhan näissä laseissa myös tarjolla aimo kulaus retroakin. Onko muuten muilla ollut niitä

ulkomailta tuotuja meripihkakoruja lapsuudessaan, oi mitä aarteita ne olivatkaan!

Mukavaa perjantaita

Ja tsemppiä Ässät :D

♠

Johanna

Edwyn Collins

Näin nämä lumoavat lintuaiheiset astiat ruotsalaisella Artilleriet sivustolla. Astiat ovat minusta

huikean kauniita ja linnut on piirretty herkällä sekä hieman surumielisellä tavalla.

Astioilla on lisäksi todella mielenkiintoinen tarina. Ne on suunnitellut Edwyn Collins niminen britti

joka on parhaiten tunnettu takavuosien svengaavasta hitistään Girl like you, pääset kuuntelemaan biisiä

tästä. Edwyn kärsi kaksi aivoverenvuotoa vuonna 2005 josta hän ei vieläkään ole täysin toipunut.

Näidenkin astioiden linnut on piirretty paremmin kuntoutuneella vasemmalla kädellä ja astioiden

kuvittaminen on ollut osa hänen kuntoutumisprosessiaan. Todella hatunnoston arvoinen työ!

Aurinkoa ja iloa viikkoosi

♥

Johanna

Kaikki kuvat: Artilleriet

Punaisia Finelin pannuja

Lällällää meidän pihalla näyttääkin tänään tältä!

Jaa ei vai? Taisin heti jäädä emävaleesta kiinni! Aurinko kyllä ihanasti paistaa mutta sulaan maahan

ja kunnon viherrykseen taitaa mennä vielä muutama kuukausi. Nämäkin kuvat on otettu syyskuun alkupuolella. Malleina ulkokuvauksessa olivat Finelin punaiset pannut. Vaikka en edelleenkään

ole kirkkaan punaisen enkä vihreän ylin ystävä niin ovathan nämä yhdessä melkoisen vaikuttava

ja piristävä, taikka ärsyttävä, väripari!

Aurinkoista torstaita, vielä ainakin hetken ajan

♥

Johanna

Fineleistä olen postaillut myös aiemmin, kattiloista, kipoista ja punaisen värin yhteydessä

Kaikki pannut ovat miehen puolelta perintöä, upeaa että ovat säilyneet tallessa!

Ongelmani on vain se, etten oikein malttaisi näitä kaunokaisia ottaa käyttöön muuta kuin

näin kuvauksiin...

Raija Uosikkinen on suunnitellut kannun kuvion nimeltään Punahilkka

Tämänkin kannun Kehrä-kuvion suunnittelija on Raija Uosikkinen

Ruuturitari ja kirppismietteitä

 

Joskus sitä vain löytää itsensä oikeaan aikaan, oikeasta paikasta. Viime perjantaille sattui juurikin tällainen hetki kirpparilla. Olin löytänyt jo kaikennäköistä purkkia ja purnukkaa kun katseeni osui lattianrajassa viruvaan muovikoriin. Korissa olikin todellinen turkoosi aarre, nimittäin Kaj Franckin suunnittelema Ruuturouva -sarjan kannu sekä kuusi lasia. Hintakin oli melkoisen kohdillaan, neljä euroa, siis neljä euroa, jippiaijee! Huippulöytö siis, mutta...

Kun pääsin kotiin aloin välittömästi kärsiä karmean huonosta omastatunnosta. Kirppistä ylläpitää yhdistys jonka tuotto menee varoja todellakin tarvitseville. Minun löytöni todellinen arvo olisi varmaankin noin sadan euron hujakoilla ja maksoin setistä vaivaiset neljä euroa. Mitä tällaisissa tilanteissa pitäisi tehdä? Iloita vain huippulöydöstä täysin rinnoin vai maksaa tuotteesta enemmän jos tietää sen todellisen arvon? Vaikka en tässä toistaiseksi vielä ole rahoissani päässyt kieriskelemään niin rahat olisivat kyllä menneet paljon minua parempaan tarkoitukseen. Tämä asia jäi todellakin vaivaamaan ja huippulöytöni ilo himmeni, olinko ahne p**kiainen? Onko se niin että kirppiksellä tehty todellinen huippulöytö on lähes poikkeuksetta toisen osapuolen tietämättömyyden hyväksikäyttöä? Onko se oikein?

Värikästä ja mietteliästä viikonloppua

♥

Johanna

Nuutajärven tehdas on valmistanut tätä turkoosia Ruuturitari-sarjaa 60-luvun lopulla asiakas-
tilauksena osuusliikkeille.

Kauniisti kimmeltää lasi valonsäteessä vaikka se olisikin heikompia riistämällä hommattu...

Miehen puolelta perintönä on tullut Ruuturitaria myös kirkkaana.

Näitä voin siis ihailla hyvällä omallatunnolla :)

Tämän setin kanssa meinasi itselläni käydä köpelösti jokunen vuoisi sitten (kuten jollakin siis tuon turkoosin setin kanssa). Olin laittanut tämän koko köörin jo kirppikselle meneviin astioihin koska ajattelin että se on epäkäytännöllinen eikä mitenkään erityisen kaunis. Onneksi kuitenkin lukaisin Koti ja Keittiö lehden vanhan tavaran arviointipalstaa ennenkuin ehdin nämä kirppikselle kuljettamaan, näidenkin arvo on siinä

sadan euron paremmalla puolella.