Nämä vihreät pullot ovat olleet kotonamme aiemmin hieman tuuliajolla. Molemmat isot pullot olen

saanut lahjaksi, tuo hieman pienempi on syntymäpäivälahja ja tuon isoimman pullon sain joululahjaksi,

kiitos äiti <3 Pienin näistä taas on viettänyt lähes vuosikymmenen ulkovarastossa josta sen joulun

jälkeen löysin uudelleen.

Kauniille pulloille ei ole oikein tuntunut löytyvän sopivaa paikkaa, ennenkuin tajusin mallailla niitä

eteiseemme jonne ne tuntuvatkin istuvan nyt paremmin kuin hyvin! Eteisen turkoosi invaasio on

samalla ihana lupaus tulevasta keväästä :)

Täältä voit kurkata miltä eteisemme näytti ennen.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua

♥

Johanna

Nämä ekat kuvat on otettu makkaristamme päin

Hmm, tuo taaimmainen pullo näyttää kyllä vielä melkoisen likaiselta nyt kun sitä näistä

kuvista katsoo. Eipä ole aiemmin paljon auringonvaloa meillä pullo nähnyt. Täytyy

laittaa möhömaha pesuun!

Tässä vielä kuva olkkarin suunnasta.

Nuo etualalla näkyvät kaksi valkoista jakkaraa ovat kirppislöytöjä ja "valotalon" olen joskus

löytänyt Askosta.

Ruuturitari ja kirppismietteitä

 

Joskus sitä vain löytää itsensä oikeaan aikaan, oikeasta paikasta. Viime perjantaille sattui juurikin tällainen hetki kirpparilla. Olin löytänyt jo kaikennäköistä purkkia ja purnukkaa kun katseeni osui lattianrajassa viruvaan muovikoriin. Korissa olikin todellinen turkoosi aarre, nimittäin Kaj Franckin suunnittelema Ruuturouva -sarjan kannu sekä kuusi lasia. Hintakin oli melkoisen kohdillaan, neljä euroa, siis neljä euroa, jippiaijee! Huippulöytö siis, mutta...

Kun pääsin kotiin aloin välittömästi kärsiä karmean huonosta omastatunnosta. Kirppistä ylläpitää yhdistys jonka tuotto menee varoja todellakin tarvitseville. Minun löytöni todellinen arvo olisi varmaankin noin sadan euron hujakoilla ja maksoin setistä vaivaiset neljä euroa. Mitä tällaisissa tilanteissa pitäisi tehdä? Iloita vain huippulöydöstä täysin rinnoin vai maksaa tuotteesta enemmän jos tietää sen todellisen arvon? Vaikka en tässä toistaiseksi vielä ole rahoissani päässyt kieriskelemään niin rahat olisivat kyllä menneet paljon minua parempaan tarkoitukseen. Tämä asia jäi todellakin vaivaamaan ja huippulöytöni ilo himmeni, olinko ahne p**kiainen? Onko se niin että kirppiksellä tehty todellinen huippulöytö on lähes poikkeuksetta toisen osapuolen tietämättömyyden hyväksikäyttöä? Onko se oikein?

Värikästä ja mietteliästä viikonloppua

♥

Johanna

Nuutajärven tehdas on valmistanut tätä turkoosia Ruuturitari-sarjaa 60-luvun lopulla asiakas-
tilauksena osuusliikkeille.

Kauniisti kimmeltää lasi valonsäteessä vaikka se olisikin heikompia riistämällä hommattu...

Miehen puolelta perintönä on tullut Ruuturitaria myös kirkkaana.

Näitä voin siis ihailla hyvällä omallatunnolla :)

Tämän setin kanssa meinasi itselläni käydä köpelösti jokunen vuoisi sitten (kuten jollakin siis tuon turkoosin setin kanssa). Olin laittanut tämän koko köörin jo kirppikselle meneviin astioihin koska ajattelin että se on epäkäytännöllinen eikä mitenkään erityisen kaunis. Onneksi kuitenkin lukaisin Koti ja Keittiö lehden vanhan tavaran arviointipalstaa ennenkuin ehdin nämä kirppikselle kuljettamaan, näidenkin arvo on siinä

sadan euron paremmalla puolella.

Uusi vuosi vihertää

Nyt vihertää! Pantone on julkaissut vuoden 2013 värin joka on Emerald, säihkyvä smaragdinvihreä.

Hmm, taidan tietyin varauksin tykätä tästä väristä, mitäs mieltä itse olet? Toivon että vuoden väri esiintyy myös hieman himmeämmässäkin sävyssä ja varsinkin turkoosina. Väriä kuvaillaan mm. sanoilla eläväinen, runsas, positiivinen, säteilevä, ja sen uskotaan parantavan hyvinvointia, tasapainoa ja harmoniaa, ei hullumpaa!

Lisää väristä voit lukea Pantonen sivuilta josta myös nämä kuvat, klik

Energistä alkanutta uutta vuotta

♥

Johanna

Vihreä toimii kivasti aksenttina sisustuksessa.

Tässä kuvassa vihertää minun makuuni jo hieman liikaa

Melkoisen rohkeita väriyhdistelmiä vaikka perinteisiä ovatkin

Tässä kuvassa on jo sitä raikkautta mitä vihreä parhaimmillaan edustaa

Olenko ainoa kenestä tuo kuvassa vasemmalla näkyvä sini-kelta-vihreä kombinaatio on niiiin 80-lukua?

Tulee mieleeni aivan ne collegepaidat joissa oli "väripalkkeja", huh!

Näissä kuvissa on kovasti yhdistelty vihreää ja sinistä, oma silmä vaatii kyllä totuttelua tähänkin

Tässä on jo minullekin kelpaavaa väriharmoniaa :)

Itse en osaa oikein vihreää vaatetuksessa käyttää mutta kernaasti ottaisin tuon (aidon) smaragdisormuksen ;D

Melkoisesti upeita adjektiiveja liitetty tähän sävyyn!

Olisi mukavaa jos itseäänkin kuvailtaisiin näillä sanoilla :D

Kurkistus kotiimme: Eteinen

Tervetuloa kurkkaamaan kotiimme!

Kotoa tulee kuvattua harmillisen vähän. Yksi suuri syy on tietenkin se, että kotimme ei niin kovin usein (lue: lähes koskaan) ole ihan vimpan päälle siivottu ja puunattu...  Tässä nyt kuitenkin kuvia eteisestämme, kyseessä ei siis ole sisääntuloeteinen vaan ns. sisäeteinen sokkeloisessa talossamme.

Olen kovasti nykyisin mieltynyt turkoosiin väriin, se sopii oivasti lempivärieni valkoisen ja mustan kylkeen. Männynsävy ei todellakaan ole lempparini mutta turkoosi raikastaa lattiaammekin oivasti.

Nämä kuvat olen napsinut silloin kuin Koti ja Keittiö-lehti teki teki juttua kodistamme, tästä pääset lukemaan koko lehtijutun, klik. Vaikka kuvauksista onkin jo tovi, niin eteisemme näyttää samanlaiselta tälläkin hetkellä, eivät paljoa ole muutoksen tuulet ehtineet puhallella!  Joulun lähestyessä teen kuitenkin jotakin uutta "hässäkkää" tuohon piirongin päälle. Vielä en kyllä ala joulun kanssa kohkaamaan, katsotaan koska inspiraatio sen suhteen viriää. Tein todella mielenkiintoisen huomion katsellessani näitä kuvia, neilikat ovat eteisessämme ainoat "esineet" jotka on ostettu uutena!

Mukavaa tiistaita ja tsemppiä vesisateeseen :)

Johanna



Tämä ihanan kulunut piironki on pelastettu hellään huomaamme työväentalolta. Kivet vanhassa taikinakulhossa (kulho on peritty) on kerätty Luvian saaristosta pikkuruisesta saaresta jota kutsummekin "Kivisaareksi". Saaressa on aivan uskomattoman sileitä ja kauniita kiviä. Vanha kulahtanut kehys kuten vihreä lasipullokin on kirppislöytö.



Tässäpä nämä oikein kukkakaupasta ostetut tuoreet kukat.

Niitähän harvoin löytää kirppareilta...

  

Pieni kaappi kuten vihreät pullotkin ovat tietenkin kirppikseltä.

Kaappi oli alunperin männynvärinen.

Ei ollut muuuten kauaa sen jälkeen kuin meille kotiutui!



Korkeampi pullo taitaa olla Ikeaa, pienemmän historiasta ei minulla ole

tietoa, kirppikseltä kuitenkin nämäkin.



Eteisen päädyssä pilkottaa olohuone, olohuoneen oikealla puolella on keittiön

oviaukko, vasemmalta taas pääsee kuistillemme.



Iloista inspiraatiota!

Nyt iski inspis aakkoskorttien kanssa!

Tämä bloginpitäjä on iloinen ja onnesta aivan ymmyrkäisenä :)

Syynä outoon olotilaani on se, että blogini on kutsuttu uuteen Inspiration-blogikonseptiin! Minun blogini siis!

Ihan kaikkea en voi Inspirationista vielä paljastaa, mutta lukijat saavat sivuston kautta seurattavakseen lukuisia inspiroivia blogeja sisustuksen, lifestylen, ruoan, muodin sekä kauneuden maailmasta. Startti tälle Inspirationille tapahtuu lokakuun aikana.

Vastatkaahan ihmeessä sivupalkissa lähiaikoina näkyvään lukijatutkimukseen, johon vastanneiden kesken arvotaan 50 euron lahjakortteja.

Ihanaa ja inspiroivaa perjantai-iltaa :)

Johanna 

  

Inspis tunsi olonsa kotoisaksi eteisen vanhan kaapin päällä turkoosissa ympäristössä ;)

Inspis halusi tulla kuvatuksi myös ylhäältä.

Inspiraatio taas nojailee rennosti makuuhuoneemme hyllyllä seinää vasten

Inspiration halusi itselleen valkoisen taustan ruokailuhuoneessamme.

Kukkia ja turkoosia lasia

Olen taas harrastanut liikuntaa... Lähestulkoon jokaisesta kesäisestä liikuntakerrastani olenkin tänne raportoinut ;) Niitä postauksia ei muuten ole kovinkaan montaa!  No, ensi viikolla parannan tapani ja aloitan jälleen astangajoogan todella monen kuukauden tauon jälkeen.

Mutta asiaan, keskiviikkoisella pyörälenkilläni bongasin nämä ihastuttavat kukkaset. Pakkohan sinne ojanreunaan oli rämpiä nokkosten polttamaksi kukkia poimimaan. Kukkien lajista minulla ei tuttuun tapaan ole hajuakaan. Kauniita ne kuitenkin ovat, ihanan epäsymmetrisiä ja rehottavia maljakossaan. Siinä ne nyt sulostuttavat olohuonettamme kirjakaapin päällä.

Ihanaa viikonloppua :)

Johanna

Maljakkona kukille toimii vanha Riihimäen lasipurkki.
Seurana lasipulloja kirppiksiltä sekä pyöreä vanha suurennuslasi.



Kauniita vihreän sävyjä sekä laseissa että kukkien lehdissä.

Kauniit vanhat tuolit

Elämä yllättää paatuneimmankin värinipon! Yllätys voi tulla esimerkiksi tuolien muodossa.

Kuten jo moneen otteeseen olen täälläkin maininnut, punainen ei lukeudu lempiväreihini. Mutta kas, kotoani löytyy tällä hetkellä neljä tummanpunaista vanhaa tuolia. Syy, tai ainakin kelpo tekosyy, tuolien ostoon oli hinta. Tuolit maksoivat vaivaiset viisi euroa kappale!

Kävimme kesäloman aikana Tampereella ja pysähdyimme matkalla Häijäällä Sattumankauppa nimisessä vanhaintavarakaupassa. Heti pihaan ajaessamme näin nämä tuolit ulkona. Nehän vain odottivat meidän saapumistamme siinä pihassa! Koska hinta oli mielestäni vähintäänkin sopiva eikä mieskään pahasti mutissut niin jatkoimmekin tovin kuluttua matkaamme Tampereelle nämä tuolit takakontissa.

Muuta en varmuudella tuoleista ja niiden alkuperästä osaa sanoa kuin että vanhoja ovat. Lisäksi nämä "uutukaiset" ovat pitkälti samaa mallia kuin meillä jo aiemmin olevat turkoosit tuolit. Ne olen ostanut kaverin pihakirppikseltä jo vuosia sitten.

Mukavaa torstaita :)

Johanna

Tässä kaksi viekkaudella kotiimme saapunutta punaista tuolia viattomasti poseeraa ;)

Ei mikään "match made in heaven" väriyhdistelmä! Mutta muuten kaikki stemmaa yhteen.

Niinpä niin, turkoosikaan ei vielä jokunen vuosi sitten lukeutunut lempiväreihini. Nyt sitä on kotona siellä, täällä ja vähän tuollakin...

Meren huuhtoma trendikäs tuoli

Pääsimme vihdoin ja viimein viime viikonloppuna aloittamaan kauan kaipaamani mökkikauden! Voi sitä autuutta ja ihanuutta, koko upea kesä vielä edessäpäin :)

Keväällä lempipuuhaani on aina kierrellä saarten rantoja pitkin ja etsiä myrskyn tuomia aarteita rantoihin. 

Autiossa naapurisaaressamme pistäydyttyämme bongasin tämän rehdisti ruostuneen ja kovasti kulahtaneen tuolivanhuksen. Tuoli on ollut saaressa jo useamman vuoden. En tiedä onko meri sen sinne huuhtonut vai ovatko satunnaiset metsästäjät sen joskus vuosikausia sitten mukanaan tuoneet. Joka tapauksessa minä nappasin tuolista muutaman kuvan ja mieheni taas nappasi tuolin pois luontoa rumentamasta ja roskaamasta.

Ja kuinkas sitten kävikään. Tulimme kotiin ja aloin katsella näitä ottamiani kuvia ja tajusin että tuolihan on nyt ihan kuuminta hottia ruosteineen ja turkooseine väreineen päivineen! Eli, ei, tuoli ei todellakaan mene kaatiskuormaan vaan minäpä tarjoan hylkiölle uuden kodin. Sisälle en taida iljetä sitä ottaa mutta ulkona kestää varmaankin kukkapöytänä vielä jokusen vuosikymmenen tuulta ja tuiskuakin.

Toisen romu on toisen aarre vai mites se menikään!

Ihanaa viikonloppua :)

Johanna

Kauan et ole enää yksin ;D

Kukka-aarteeni

Miksikään varsinaiseksi viherpeukaloksi en voi itseäni edes hyvällä tahdolla tituleerata. Siksipä en voikaan olla täällä jopa julkisesti hehkuttamatta upeasti kukkivaa atsaleaani! Ostin sen jokunen viikko sitten ja olen sitä ahkerasti hoitanut (hoitanut= kastellut) ja se on sulostuttanut elämäämme kukkimalla täydet jo kolmatta viikkoa.

Tämä atsalea onkin tällä hetkellä ainoa "kuvauskuntoinen" kukkani, pelargoniani eivät ole kovinkaan eloisassa kunnossa näin talven jäljiltä.Totuuden nimissä taitavat olla kaikki kuolleita.Sitä suuremmalla pieteetillä yritän nyt parhaani mukaan tätä rakasta atsaleaani hoitaa kunnes sille lopulta käy kuten lähes kaikille muillekin kukilleni... Ja onneksi on kamera jonka avulla kukinto jatkuu hamaan tulevaisuuteen ;D

Ihanaa alkanutta viikkoa :)

Atsalea on päässyt paraatipaikalle ruokailuhuoneeseemme valoon kylpemään.

Tämä turkoosi tuoli on muuten ystäväni pihakirppikseltä jokusella eurolla ostettu ihana löytö.
Aluksi turkoosi väri tökki minua pahasti mutta nyt se on minusta oikein herkku!

Aarteeni lähikuvassa :)