Ei paista aurinko ei.
Tänään on sellainen päivä että kaipaa jotakin piristystä elämäänsä. Ulkona sataa, on hirmuisen kylmä ja pimeää. Lisäksi minulla oli eilen, puuh, syntymäpäivä... Tässä iässä ei oikein enää tiedä miten noihin vanhenemisjuhliin pitäisi suhtautua. Viisauttakaan ei ole tainnut toviin enää kertyä, onkohan siinä tullut jokin lakipiste saavutettua...
Ja mitä tekee siis keski-ikää vauhdilla lähestyvä ja siitäkin kriiseilevä nainen piristääkseen oloansa? No, keksii siihen ratkaisun: tekee postauksen värikkäistä vanhoista kattiloista!!! Jo paranee olo!? Nämä kattilat ainakin ovat peruja vielä minuakin vanhemmilta, miehen puolen sukulaisilta. Aivan ehtaa Fineliä ovat. Kuvailin näitä samalla kun Finelin kippoja, juttua niistä täällä.
Väriterapiaakin olisi kattiloiden muodossa tarjolla; punaisen pitäisi olla piristävä, iloinen, intohimoinen ja energinen väri. Sininen taas on rauhoittava, viilentävä ja keskittymiskykyä parantava. Koko tällainen tunneskaalasetti minulle heti, kiitos! Jos väriterapia ei tepsi niin alan paukutella noita kattilan kansia vaikka yhteen piristyäkseni...
Tällaista keskiviikkoa tänään :)
Johanna
 |
| Hurjan monta kattilaa kätköistäni löysin! |
 |
| Aika on kohdellut kattiloita hyvin... |
 |
| Siinä ne rypyttöminä poseeraavat... |
Ovatpas kivoja! Pitäisköhän itsekin lähteä katsomaan, löytyykäö äidin kaapista tällaisia? :)
VastaaPoistaKyllähän nuo hetkellisesti mieltä piristävät :) OLen aivan varma että teidän äidin kaapeista löytyy tällaisiakin aarteita!
Poista