Tämä talo / Marjaana

Tämän talon tarina, jossa meidän perheemme suurimmaksi osaksi asuu on vähintäänkin erikoinen. Sitä alettiin rakentaa vuonna 2002. Talo oli monella tapaa unelmieni talo; iso, rapattu kivitalo keskellä mäntymetsää. Samaisessa metsässä olin leikkinyt  lapsena naapurin poikien kanssa Tarzania ja inkkareita. Lapsuuden kotini on melko lähellä. Talo ei ehtinyt valmistua asuttavaan kuntoon, kun maailma viskoi minut ja poikieni isän erilleen vuonna 2004. Muistan parkuneeni talon pihassa ja yrittäneeni vakuuttaa itselleni, että ne ovat vain kivisiä seiniä, jotka eivät merkitse mitään. Talo jäi erossa ex-miehelleni.

Jännällä tavalla maailma kuitenkin järjestelee asioita ja syksyllä 2009 päädyin vuokralle tähän taloon poikieni kanssa. Ex-mieheni oli vuokranatajana ja poikien toisena kotina talo oli ollut jo pidempään. Tunsin heti palanneeni kotiin, mutta yritin olla kiintymättä liikaa paikkaan, sillä olin oppinut että maailma viskoo tätä naista; milloin Lappiin tunturien ja jänkhien keskelle ja milloin tuuliseen Turkuun. Mutta niin siinä sitten vain kävi, että sielunkumppanini ja suuri rakkauteni (tuleva aviomieheni Pekka) oli sitä mieltä, että pystymme järjestelemään elämme siten, että ostamme tämän talon. Yksin en olisi siihen pystynyt. Olemme omistaneet tämän talon nyt reilu kaksi kuukautta, enkä vieläkään tahdo uskoa, että se on meidän oma! Nipistelen itseäni vähän väliä. :-)

Talossa on tilaa koko poikakvartetillemme ja täällä on ihana pitää juhlia. Taloa ympäröi mustikkamättäät ja rauha. Rakastan tätä taloa. Ei haittaa vaikka jouduin odottamaan unelmani toteutumista kymmenen vuotta...