Metsät ovat pullollaan suppilovahveroita eli suppiksia, jotka ovat ehdottomasti lempisieniäni. Mielestämme sienestäminen on jollain tavoin hyvin meditatiivista puuhaa ja viime aikoina viikonloppujen ohjelmaan onkin ollut voimakas tarve mahduttaa parin tunnin sieniretki. On ollut hauska huomata, millainen vaikutus syksyisillä sieniretkillä on ollut myös poikakvartettiimme. Metsästä on palannut neljä punaposkista ja iloista poikaa, vaikka lähtö on saattanut olla melko takkuistakin...
Pieni pala luksusta arkeen oli kun katoin itselleni töistä palattuani punaviinilasin, palan viikonlopusta jäänyttä sienipiirakkaa, pienen tupsun persiljaa kasvimaalta ja pysähdyin nauttimaan. Liian usein sitä kiskoo töiden jälkeen huomaamattaan ruokaa napaansa. Havahduin myös ihastelemaani kaapista kaivamaani pöytäliinaa. Vannon Marimekon kerniliinojen nimeen ja Katsuji Wakisakan punainen "Kumiseva" vuodelta 1971 on minun syys/talvi -pöytäliinani. Jollain lailla "Kumiseva" puhuttelee slaavilaista sielunmaisemaani...
 | |
| Yleensä valitsen tutun, turvallisen ja edullisen punaviinin itselleni. Tällä kertaa päädyin irrottelemaan uutuudella. Varsinaisesti sukat eivät pyörineet jaloissa, mutta hinta oli edullinen. Kelpo viini siis. :-) |
 | |||
| Kuivaamme sienet kiertoilmauunissa. Uunin luukku hieman raolleen ja lämpö alle 50 asteeseen. Sienet kuivuvat kunhan saavat olla rauhassa yön yli. |
 |
| Kuvassa olevan piirakan pohja on valmistettu voista ja täysjyvävehnäjauhoista. Täytteessä on paistettuja sipuleita ja suppiksia, sinihomejuustoa, muna, kermaa, juustoraastetta ja ripaus mustapippuria ja paprikajauhetta. |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥