Lauantaina se iski jälleen kovaa, merenkaipuu!
Noin kaksi kuukautta "kuivaa kautta", heh, eli meretöntä elämää, on kohdallani kulunut. Sen kyllä huomaa. Meri kummalla tavalla rauhoittaa minun ajoittain rauhatonta ja levotonta sieluani. Ikävä mökkisaareen on kova, mutta vielä ei uskalla millään kulkupelillä heikolle jäälle lähteä.
Ensiavuksi merenkaipuuseeni kävin kävelyllä Yyterin suunnalla merenrannalla. Maisemat olivat hypnoottisen kauniit. Etenemiseni olikin kovin verkkaista, jokunen askel kerrallaan ja sitten oli taas pakko pysähtyä ihailemaan maisemia ja kuuntelemaan ihanaa hiljaisuutta ja jäiden rahinaa. Luonnon meditaatiota :) Tarjolla oli vettä monessa eri olomuodossa; sulana, jäänä, lumena, sohjona, jäälauttoina, jäänpalasina sekä hiutaleina taivaalta.
Suuri sininen teki jälleen tehtävänsä. Palasin kotiin mieli kirkkaana ja levollisena.
Suurkiitokset vielä kaikille ihanille jotka kommentoitte viime postaustani kirppismietteistä ja
annoitte minulle hyvän omantuntoni takaisin ♥
Kivaa tiistai-iltaa
♥
Johanna
Meri <3
Olen kyllä ihan samaa mieltä, että meri rauhoittaa ja nämäkin kuvat ovat ihanan seesteisiä :)
VastaaPoistaBlogistani löytyy sulle myös tunnustus :)
Tervetuloa lukijaksi Katja :)Myös sinä sait vastavuoroisesti yhden!
PoistaMeressä on kyllä jotakin sellaista taikaa joka vetoaa minuun hyvin voimakkaasti, kiva että sinä pidit kuvista!
Suurkiitos vielä tunnustuksestasi :)
Olet ottanut tajuttoman kauniita kuvia! :)
VastaaPoistaVoi Krista, kiitos <3
PoistaMinusta näissä kuvissa on juuri se rauha läsnä jota merestä aina saan :)